Juha Lamminahon ja Taehye sunimin uusi käännös Dhammacakkappavattana Suttasta (helmikuu 2023)
Dhamman pyörän liikkeelle laittaminen
Kerran mestari oleili Isipatanan kaurispuistossa, joka sijaitsee Varanasissa. Tuolloin hän sanoi viidelle askeettiystävälleen: ”Munkit, kodittomuuteen lähteneen tulee välttää kahta ääripäätä. Mitkä nämä kaksi ovat? Toinen on aistinautinnoille antautuminen, mikä on alhaista, karkeaa, tavanomaista, epäjaloa ja hyödytöntä; toinen on itsensä kiduttaminen, mikä on tuskallista, epäjaloa ja hyödytöntä. Kumpaakaan ääripäähän kallistumatta Tathāgata havahtui keskitien harjoitukseen, joka tuottaa oivalluksen ja tiedon, joka johtaa tyyneyteen, suoraan tietoon, heräämiseen ja nibbānaan.
Mikä sitten on tämä keskitien harjoitus?
Se on juuri tämä jalo kahdeksanosainen polku, eli oikea näkemys, oikea ajattelu, oikea puhe, oikea toiminta, oikea toimeentulo, oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea syvämeditaatio. Tämä on Tathāgatan oivaltama keskitien harjoitus, joka tuottaa oivalluksen ja tiedon, joka johtaa tyyneyteen, suoraan tietoon, heräämiseen ja nibbānaan.
Joten, tämä on jalo totuus kärsimyksestä: jälleensyntyminen, vanhuus, sairaus ja kuolema ovat kärsimystä; sekä yhdessäolo epämieluisan kanssa että ero mieluisasta ovat kärsimystä; olla saamatta sitä mitä haluaa on kärsimystä. Lyhyesti sanoen viisi tarrautumisen ilmiöryhmää ovat kärsimystä.
Tämä on jalo totuus kärsimyksen syystä: janoaminen, joka johtaa tuleviin olemassaoloihin ja johon liittyy mielihyvää ja ahneutta sekä aistinautintojen etsiskelyä sieltä ja täältä. Näitä janoamisia ovat
aistinautintojen jano, joksikin tulemisen jano ja ei-miksikään tulemisen jano.
Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta: tämän mainitun janoamisen hiipuminen ja lakkaaminen siten, ettei siitä jää mitään jäljelle; janoamiseen tarrautumattomuus, siitä luopuminen, irtipäästäminen ja vapautuminen.
Tämä on jalo totuus polusta, joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen: se on juuri tämä jalo kahdeksanosainen polku, eli oikea näkemys, oikea ajattelu, oikea puhe, oikea toiminta, oikea toimeentulo, oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea syvämeditaatio.
’Tämä on jalo totuus kärsimyksestä’. Näin heräsin näkemykseen, ymmärrykseen, viisauteen, tietoon ja valoon opetuksesta, josta en ollut aiemmin kuullut keneltäkään.
’Tämä jalo totuus kärsimyksestä tulee ymmärtää täydellisesti.’ Näin heräsin näkemykseen […]
Tämä jalo totuus kärsimyksestä on ymmärretty täydellisesti.’ Näin heräsin näkemykseen […]
Tämä on jalo totuus kärsimyksen syystä.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen syystä, josta tulee luopua.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen syystä, josta on luovuttu.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta, joka tulee oivaltaa.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta, joka on oivallettu.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta polusta.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta polusta, jota tulee harjoittaa.’ Näin heräsin näkemykseen […]
’Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta polusta, jota on harjoitettu.’ Näin heräsin näkemykseen, ymmärrykseen, viisauteen, tietoon ja valoon opetuksesta, josta en ollut aiemmin kuullut keneltäkään.
Niin kauan kuin näitä neljän jalon totuuden kolmea näkökulmaa ja kahtatoista aspektia koskeva todellinen tietoni ja ymmärrykseni eivät olleet täysin puhdistuneet, en todellakaan julistanut heränneeni ylittävään ja täydelliseen valaistumiseen tässä devojen, mārojen ja brahmojen maailmassa, en tämän sukupolven askeettien, brāhmanoiden, devojen ja ihmisten keskellä.
Vasta sitten kun näitä neljän Jalon totuuden kolmea näkökulmaa ja kahtatoista aspektia koskeva todellinen tietoni ja ymmärrykseni oli täysin puhdistunut, julistin heränneeni ylittävään ja täydelliseen valaistumiseen tässä devojen, mārojen ja brahmojen maailmassa, tämän sukupolven askeettien, brāhmanoiden, devojen ja ihmisten keskellä. Silloin minussa heräsi tieto ja ymmärrys: ’Vapautumiseni on järkähtämätön; tämä on viimeinen jälleensyntymäni. Ei ole enää uudelleentulemisia.’
Näin puhui Mestari. Tyytyväinen viiden munkin joukko iloitsi hänen sanoistaan. Kun tämä selitys oli annettu, kunnianarvoisassa Koṇḍaññassa heräsi puhdas ja virheetön oivallus Dhammasta: ”Kaikki mikä alkaa, myös päättyy.”
Kun Mestari oli laittanut Dhamman pyörän liikkeelle, maan devat julistivat ääneen: ”Mestari on laittanut Dhamman pyörän pyörimään Varanasissa, Isipatanan kaurispuistossa, pyörän jota ei yksikään askeetti, brāhmana, deva, māra, brahmā tai kukaan muukaan tässä maailmassa ole saanut liikkumaan.”
Kun devat neljän suuren kuninkaan maailmassa olivat kuulleet maan devojen sanat, nämä julistivat ääneen: ”Mestari on laittanut Dhamman pyörän pyörimään Varanasissa, Isipatanan kaurispuistossa, pyörän jota ei yksikään askeetti, brāhmana, deva, māra, brahmā tai kukaan muukaan tässä maailmassa ole saanut liikkumaan.”
Kun Kolmenkymmenenkolmen devan maailman devat olivat kuulleet neljän suuren kuninkaan maailman devojen sanat […] Kun yāma-devat […] Kun tyytyväiset devat […] Kun luomuksistaan iloitsevat devat […] Kun toisten luomista kontrolloivat devat […] Brahmojen joukkoon kuuluvat devat julistivat ääneen: ”Mestari on laittanut Dhamman pyörän liikkeelle Varanasissa, Isipatanan kaurispuistossa, pyörän jota ei yksikään askeetti, brāhmana, deva, māra, brahmā tai kukaan muukaan tässä maailmassa ole saanut liikkumaan.”
Ja sillä hetkellä – yhdessä silmänräpäyksessä – äänet kantautuivat brahmojen maailmaan saakka.
Silloin tämä kymmenentuhannen maailman universumi jyrisi ja järisi, ja maailmaan syttyi mittaamattoman kirkas valo, joka ylitti jopa devojen loisteen. Sen jälkeen Mestari lausui nämä tunnepitoiset sanat: ”Konḍañña on todella oivaltanut! Konḍañña on todella oivaltanut!” Tällöin kunnianarvoisa Konḍañña sai nimen ’Konḍañña, joka on oivaltanut’.