Retki tehtiin 2.12.2017 Inkoon Kopparnäsiin.
Tästä Valokuvagalleriaan
Joulukuun toisena päivänä aamu aukesi lupaavan aurinkoisena. Lähes koko viikko oli satanut lunta tai tuuli tuivertanut sadetta. Retkelle oli ennakkoilmoittautunut kaiken kaikkiaan yhdeksän osallistujaa. Meitä lähti retkelle kuitenkin vain viisi. Arvelin viikon kelien vaikuttaneen osallistumispäätöksen perumiseen. Älkää huoliko poisjääneet, retkiä on luvassa kevättalvella. Tulevaa ohjelmaa voit tarkastella www.kuvailla.fi tapahtumasivulta
Lähdimme liikkeelle Buddhalainen Keskus Sampon pihalta pikkuautolla kohti Inkoon Kopparnäsiä, joka on n. tunnin ajomatkan päässä. Paikka on meren rannalla ja karttoihin alue on merkitty virkistysalueeksi. Tarkempi perehtyminen kertoo alueen kuuluvan Imatran Voimalle, “ Imatran Voima hankki Kopparnäsin 1960-luvun lopussa, jolloin aluetta suunniteltiin atomivoimalan sijaintipaikaksi. Voimalaitosta ei rakennettu, mutta manneraluetta on käytetty mm. energiayhtiön koulutus- ja tutkimustarkoituksiin sekä henkilökunnan virkistykseen.” (http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/index.php?k=13399)
Perillä kävin läpi aikataulut ja kuinka valokuvausretkestä tulee oikea Zen-valokuvaustapahtuma. Avainsana on hiljaisuus. Jos pyrähdämme metsään kavereiden kanssa, niin vain käy, ihan jo jälleennäkemisen riemusta, ihmiset puhua pulisevat, vertailevat kameroita. Silloin ei näe kohteita ja valokuvaukseen on vaikea keskittyä. Hiljaisuus ja läsnäolo ovat meditaation perusteita. Liikkumalla hitaasti, mieli tyynenä ja avarana, näemme kohteet sellaisina kuin ne ovat omassa luonnossamme. Zeniin kuuluu pyrkimättömyys. Emme ole hakemassa jotakin hienoa valokuvaa jollekulle toiselle, vaan toteuttamassa omaa näkemistämme.
Zen-valokuvauksen perusteet lepäävät Itä-Aasialaisessa esteettisessä taidekäsityksessä, tavassa tarkastella luontoa, tiloja ja mittasuhteita, miten asiat ja kohteet ovat ja vaikuttavat toisiinsa. Puutarhataide, joka on levinnyt Kiinan hoveista Koreaan sekä erityisesti Japaniin ja aina Vietnamiin asti, sisältää visuaalista koodistoa, josta on syntynyt esittämisen seitsemän zen-periaatetta. (kevättalvella aiheesta on tulossa koulutustilaisuus). Retkellä emme toki puhuneet estetiikasta. Ohje oli hengittää ja tiedostaa tarkasti askeleet kallioilla kuljettaessa. Meren rannan kalliot ovat veden äärellä liukkaita johtuen merivedestä, joka kastelee kallion päällä olevaa levää. Toiseksi, yöllä satanut lumi teki omalta osaltaan kalliot myös liukkaiksi. Onneksi kaikki meni hyvin ja nilkan nuljahduksia ei sisältynyt retkeen. Olin lähettänyt etukäteen osallistujille postia, jossa oli ohjeena: ”Näe pysymättömyys ja muutos. Arvosta selkeyttä. Vältä koristeellisuutta.” Vielä valokuvauksen yleisohje: ”Pelkistä! Kuvaa valoa, muotoja värejä tunnelmia ja mielentiloja”.
Meren rannan valo oli vaihtelevaa. Aurinko siilautui välillä dramaattisesti valovirroiksi pivien rakosista. Meren värit vaihtelivat pilvisyyden ja aallokon mukaan. Rannan heinikko puiden juurilla oli vahvan keltaista. Taustalla aallot, jotka olivat kuin maisemaa eläväksi tekevää kohinaa. Talven valo ja hetkellinen pieni sade kulki yli, kunnes oli aika kokoontua hiljaiselle aterialle. Teimme tulet ja kaivoimme pussukoista eväitä. Koivuhalot nuotiokatoksessa tuoksuivat, liekit rätisivät ja takki haisi useamman päivän savulta. Vietimme yhdessä hiljaisuutta. Lopuksi palasimme vastahakoisesti puheeseen. Kaikilla oli kokemuksia ja kamerat täynnä kuvia.
Katsojana voit pohtia, mikä sitten on sitä zeniä ottamissamme kuvissa. Onko se hetki, kun painaa kameran laukaisinta? Vai se kuvaajan hetki kohteen äärellä? Tai se pieni liikahdus jossakin otsaluun takana, kun kohde ja kuvaaja katsovat toisiaan? Vai onko se koko kokemus ja elämys siitä retkestä, sitä elähdyttävää olemassaoloa ja jonka äärellä olemme koko ajan? Nämä kuvat voivat aueta tyynelle katsojalle johonkin sanattomaan.
(c) Kuvat ovat kuvaajien omaisuutta ja käyttö ilman lupaa rikkoo EU-alueella olevaa
lakia tekijänoikeuksista ja universaaleja eettisiä periaatteita.
Zen-valokuvausretken vetäjänä 2.12.2017 ja tämän artikkelin kirjoittajana oli
Mikko Vimalamitra Koponen. Hän toimii Bodhidharma-yhdistyksessä
meditaatio-ohjaajana sekä Dharma-opettajana.
Tästä Valokuvagalleriaan