Tae Hye sunimin (Mahapañña) käännös. Lainaus sallittu, jos lähde mainitaan.
Kuulin nämä sanat kerran, kun Buddha oleskeli Jetan lehdossa, Anāthapindikan puistossa, lähellä Sāvatthīn kaupunkia. Tuohon aikaan maallikko Anāthapindika oli vakavasti sairas ja kipujen vaivaama. Kun kunnianarvoisalle Shāriputralle kerrottiin tästä, hän meni heti Ānandan luo ja sanoi: ”Veli Ānanda, menkäämme maallikkoveli Anāthapindikan luo.” Kunnianarvoisa Ānanda vastasi: ”Lähtekäämme nyt.”
Kunnianarvoisa Ānanda puki ylleen kaavun, otti kulhon ja lähti kunnianarvoisan Shāriputran kanssa Sāvatthīn kaupunkiin almujenkeruukierrokselle. Ānanda käveli Shāriputran takana. He pysähtyivät jokaisen talon kohdalla kunnes tulivat Anāthapindikan talolle. He menivät sisään ja tervehtivät talon väkeä. Istuuduttuaan kunnianarvoisa Shāriputra kysyi maallikkoveli Anāthapindikalta: ”Miten on sairautesi laita? Onko se mennyt pahempaan vai parempaan suuntaan? Onko ruumiillinen kipu hellittänyt vai onko se tullut pahemmaksi?” Anāthapindika vastasi: ”Kunnianarvoisat munkit, sairauteni ei näytä olevan parantumassa. Ruumiillinen kipu ei ole hellittänyt vaan on tullut pahemmaksi koko ajan.” Shāriputra sanoi: ”Ystävä Anāthapindika, nyt on aika harjoittaa Kolmen Jalokiven – Buddhan, Dharman ja Sanghan – mietiskelyä.”
”Buddha on mennyt Sellaisuuteen. Hän on täysin ja todella valaistunut, tiedossa ja hyveessä täydellinen. Hän on saavuttanut todellisen onnellisuuden, ymmärtää maailman luonnon, hänen ymmärryksensä on vertaansa vailla. Hän on voittanut kärsimyksen, hän on ihmisten ja deevojen opettaja, Valaistunut, joka vapauttaa maailman.
Dharma on Tathāgatan opetusta myötätunnosta ja viisaudesta. Opetus on syvällistä ja kaunista. Se on korkeimman kunnioituksen arvoista ja hyvin kallisarvoista. Tätä opetusta ei voi verrata tavallisiin opetuksiin. Se on harjoituksen polku jalomielisille.
Sangha on henkinen yhteisö, joka seuraa Valaistuneen opastusta. Yhteisö on harmoninen ja siinä voidaan toteuttaa kaikkia harjoittamisen muotoja. Yhteisö on kunnioitettava ja kallisarvoinen. Se noudattaa harjoitusohjeita ja sen piirissä toteutuvat keskittyminen, sisäinen näkemys ja vapautuminen. Sangha on ylin henkisten ansioiden kenttä maailmassa.
Ystävä Anāthapindika, kun mietiskelet tällä tavoin Buddhaa, Dharmaa ja Sanghaa, suotuisat seuraamukset ovat mittaamattomia. Kun mietiskelet näin, pystyt voittamaan väärien tekojen ja mielenmyrkkyjen aiheuttamat esteet. Pystyt korjaamaan satoa, joka on tuore ja makea kuin myötätunnon nektari. Se mies tai nainen, joka harjoittaa oikeamielistä elämäntapaa ja tietää, miten mietiskellä Kolmea Jalokiveä, ei putoa kolmeen alempaan olemassaolon muotoon, vaan syntyy uudelleen ihmisenä tai deevana.
Ystävä Anāthapindika, nyt on aika mietiskellä kuutta aistiperustaa:
Nämä silmät eivät ole minä. En takerru näihin silmiin. Nämä korvat eivät ole minä. En takerru näihin korviin. Tämä nenä ei ole minä. En takerru tähän nenään. Tämä kieli ei ole minä. En takerru tähän kieleen. Tämä keho ei ole minä. En takerru tähän kehoon. Tämä mieli ei ole minä. En takerru tähän mieleen.
Jatka sitten mietiskellen kuutta aistikohdetta:
Nämä hahmot eivät ole minä. En takerru näihin hahmoihin. Nämä äänet eivät ole minä. En takerru näihin ääniin. Nämä tuoksut eivät ole minä. En takerru näihin tuoksuihin. Nämä maut eivät ole minä. En takerru näihin makuihin. Nämä kosketettavat kohteet eivät ole minä. En takerru näihin kosketettaviin kohteisiin. Nämä mielen kohteet eivät ole minä. En takerru näihin mielen kohteisiin.
Jatka sitten mietiskellen kuutta aistitajuntaa:
Näkötajunta ei ole minä. En takerru näkötajuntaan. Kuulotajunta ei ole minä. En takerru kuulotajuntaan. Hajutajunta ei ole minä. En takerru hajutajuntaan. Makutajunta ei ole minä. En takerru makutajuntaan. Kosketustajunta ei ole minä. En takerru kosketustajuntaan. Ajatustajunta ei ole minä. En takerru ajatustajuntaan.
Jatka sitten mietiskellen kuutta elementtiä:
Maaelementti ei ole minä. En takerru maaelementtiin. Vesielementti ei ole minä. En takerru vesielementtiin. Tulielementti ei ole minä. En takerru tulielementtiin. Ilmaelementti ei ole minä. En takerru ilmaelementtiin. Tilaelementti ei ole minä. En takerru tilaelementtiin. Tajuntaelementti ei ole minä. En takerru tajuntaelementtiin.
Jatka sitten mietiskellen viittä ilmiöryhmää:
Muoto ei ole minä. Minua ei rajoita muoto. Tuntemukset eivät ole minä. Minua eivät rajoita tuntemukset. Mielteet eivät ole minä. Minua eivät rajoita mielteet. Tahtomukset eivät ole minä. Minua eivät rajoita tahtomukset. Tajunta ei ole minä. Minua ei rajoita tajunta.
Jatka sitten mietiskellen kolmea aikaa:
Menneisyys ei ole minä. Minua ei rajoita menneisyys. Nykyhetki ei ole minä. Minua ei rajoita nykyhetki. Tulevaisuus ei ole minä. Minua ei rajoita tulevaisuus.
Ystävä Anāthapindika, kaikki mikä syntyy, on syiden ja olosuhteiden seurausta. Kaikki olemassaoleva on luonnoltaan syntymätöntä ja lakkaamatonta, saapumatonta ja poistumatonta. Kun silmät syntyvät, ne syntyvät, mutta ne eivät tule mistään. Kun silmät lakkaavat olemasta, ne lakkaavat olemasta, mutta ne eivät mene minnekään. Silmät eivät ole olemassaolevia ennen kuin ne syntyvät eivätkä ne ole olemassaolevia sen jälkeen, kun ne ovat syntyneet. Kaikki olemassaoleva on syiden ja olosuhteiden seurausta. Kun syyt ja olosuhteet ovat suotuisat, silmät ovat olemassa. Kun syyt ja olosuhteet eivät ole suotuisia, silmiä ei ole. Sama pätee korviin, nenään, kieleen, kehoon ja mieleen; hahmoon, ääneen, hajuun, makuun, kosketettavaan ja mielen kohteisiin; näkötajuntaan, kuulotajuntaan, hajutajuntaan, makutajuntaan, tuntotajuntaan ja ajatustajuntaan; kuuteen elementtiin, viiteen ilmiöryhmään ja kolmeen aikaan.
Viidessä ilmiöryhmässä ei ole mitään, mitä voimme kutsua minäksi, persoonaksi tai sieluksi. Tiedostamattomuus tarkoittaa kyvyttömyyttä nähdä tämä totuus. Tiedostamattomuudesta johtuen on (karmallisia) tahtomuksia; (karmallisista) tahtomuksista johtuen on (ehdollistunut) tajunta; (ehdollistuneesta) tajunnasta johtuen on mielellisyyttä ja kehollisuutta; mielellisyydestä ja kehollisuudesta johtuen on kuusi aistiperustaa; kuudesta aistiperustasta johtuen on aistivaikutelmia; aistivaikutelmista johtuen on tuntemuksia; tuntemuksista johtuen on haluamista; haluamisesta johtuen on takertumista; takertumisesta johtuen on joksikintulemista; ja joksikintulemisesta johtuen on syntymää ja kuolemaa sekä niitä seuraavaa tuskaa ja murhetta.
Ystävä Anāthapindika, olet mietiskellyt sitä, että kaikki mikä syntyy on syiden ja olosuhteiden seurausta, ilman erillistä itseyttä. Tätä kutsutaan tyhjyyden mietiskelyksi. Se on kaikkein korkeinta ja syvällisintä mietiskelyä.”
Kun maallikkoveli Anāthapindika oli mietiskellyt tällä tavoin, hän alkoi itkeä. Kunnianarvoisa Ānanda kysyi häneltä: ”Ystävä, miksi itket? Etkö onnistunut mietiskelyssäsi? Oletko pahoillasi jostakin?” Maallikkoveli Anāthapindika vastasi: ”Kunnianarvoisa Ānanda, en ole pahoillani mistään. Mietiskely oli mitä onnistunein. Itken siksi, että olen syvästi liikuttunut. Vaikka olenkin ollut onnekas saadessani palvella Buddhaa ja hänen Sanghaansa monen vuoden ajan, en ole koskaan aikaisemmin kuullut mitään niin hienoa ja kallisarvoista opetusta kuin kunnianarvoisan Shāriputran tänään antama opetus oli.”
Kunnianarvoisa Ānanda sanoi maallikkoveli Anāthapindikalle: ”Tiedätkö, että Buddha opettaa usein tällä tavoin munkkeja ja nunnia?” Maallikkoveli Anāthapindika vastasi: ”Kunnianarvoisa Ānanda, ole hyvä ja kerro Buddhalle, että on myös maallikoita, jotka kykenevät kuuntelemaan, ymmärtämään ja harjoittamaan näitä syvällisiä ja ihmeellisiä opetuksia.”
Kuultuaan Shāriputran ohjeet ja mietiskeltyään niiden mukaan Anāthapindika tunsi olonsa vapaaksi ja levolliseksi. Kunnianarvoisat Shāriputra ja Ānanda hyvästelivät hänet ja palasivat takaisin Jetan lehtoon. Anāthapindika kuoli ja syntyi kolmenkymmenenkolmen deevan taivaaseen.
(Ekottarāgāma 51.8; paalinkielinen versio Anāthapindikovāda-sutta, Majjhima-nikāya 143)