- Linkki valokuvagalleriaan: http://www.bodhidharma.fi/Zen-retki/
-
Link to English Article: ZEN PHOTOGRAPHY GALLERY
EXPERIENCE IS THE KEY. PICTURE IS A REFLECTION OF ENTHUSIASM.
ELÄMYS RATKAISEE. VALOKUVA ON HEIJASTUS INNOSTUKSESTA.
Ajattelen valokuvan olevan heijastuksen, kuvajaisen kokemuksesta, hetkestä tai tapahtumasta. Katsoja toki voi päättää, onko kuva Zeniä tai tavoittanut taivaan Taoa. Luonnossa kuvaaja ei ennätä ajatella katsojia eikä se edes ole tarpeen sille, joka nauttiiluonnossa liikkumisesta ja vapaasta valokuvauksesta ja jonka leipä ei ole riippuvainen tilaajasta.
Kun nyt tuossa on tuo trendikäs sana “Zen”, on hyvä avata käsite ja purkaa se mahdollisuudeksi vapautua “hyvästä valokuvasta”. Vapautua ennakkosuunnittelusta jotakin toista varten otetusta kuvasta ja näyttämisestä sekä huolehtimisesta; – “onkohan tämä hyvä kuva”? Miten voi olla vapaa kaikesta, mikä rajoittaa kuvaamista? Älä ajattele – kuvaa!
Zenin yhteydessä on puhuttava buddhalaisesta meditaatiosta, koska se on keskeistä buddhalaisuudessa. Buddhalaisuudessa tunnetaan eri syvyysasteisia meditaatioita ja yksinkertaisimmillaan Sanskritin sanalla Dhyāna tai Jhāna (Pali), joka lausutaan suurin piirtein Dhyaana, jolla tarkoitetaan meditaatiota. Sana on japaniksi Zen, kiinaksi Chan, koreaksi Seon ja vietnamiksi Thien. Käsite vain lausutaan erilailla eri maissa. Pelkkä Zen ei vielä kerro, minkälaisesta meditaatiosta on kyse ja miten sitä voi metsässä harjoittaa. Vaeltaja voi istahtaa kannon nokkaan ja antaa arjen kiireiden mennä menojaan ja odottaa, että mieli tyyntyy, hengitys tasaantuu, keho ja koko olemus tuntuu rennolta ja ajatukset rauhoittuvat. On hyvä istua hetken verran (10-15 min) ja hengittää metsää, sen tuoksuja. Kun havaitsee itsensä tyyneksi, nousee ja lähtee vaeltamaan aistit tarkkaavaisena metsäpolulla. Tarkkaavaisuus on tärkeää, koska polulla ei voi edetä kompastellen. Kulje myös korvat, silmät ja mieli avoimena ja mikä tärkeintä, jos kuljet ryhmässä tai kaverin kanssa, sopikaa vaeltamisesta puhumatta, hiljaisuudessa. Luota siihen, että aihe ja kohde löytää hiljaisen valokuvaajan mielen.
Olen vetänyt ryhmiä hiljaisilla vaelluksilla ja ihmisten kokemus on ollut hämmästynyt. Monet ovat sanoneet, että metsän kokee todellisempana, tarkemmin ja jopa erilaisena elämyksenä kuin, jos puhua porisee päivän tapahtumista yms. Myös mahdollisuus kohdata metsän eläimiä paranee hiljaisella vaelluksella. Tyyni tarkkaavaisuus ovat avainsanoja tässä harjoituksessa.
Bodhidharma ry kutsui facebook-ryhmän kautta ihmisiä osallistumaan Zen-valokuvausretkellä. Meitä kerääntyi lauantaina 24.9. Veikkolan koulun pysäkille viisi innokasta osallistujaa. Reittimme kulki koulun luonnonkivi puutarhan kautta moottoritien sillan yli metsään Kaislammen suunta ja sieltä Siikarantaan. Aluksi metsätie oli leveä ja merkitty viitoin selkeästi oransseilla puihin kiinnitetyillä merkeillä. Tie kapeni kapeaksi metsätieksi ja lopulta kiemurtelevaksi poluksi, jossa risteili suuria puunjuuria, kiven muhkuroita ja märkiä mutaisia paikkoja. Aikaa tälle noin neljän km:n matkalle oli varattu 3,5 tuntia. Meillä oli aikaa, hiljaisuutta ja mikä parasta aurinkoinen päivä ja vaihteleva moni tunnelmainen polku. Siikarannassa hotellilla hörpimme kuumaa juomaa ja kaikkien kasvoilta näkyi retken ja valokuvakokemuksen onnistuminen.
Kaikki osallistuja lupasivat kuvia Bodhidharma ry:n nettigalleriaan.
Joitakin kuvia on käsitelty voimakkaammin tai on tyydytty korjaamaan kontrastia, selkeyttä tai kuvia on rajattu uudelleen. Tässä lista kuvista ja valokuvaajista
01-10 Ari
11-10 Kingfar
21-30 Lincon
31-40 Mikko
41-50 Piia
Tästä pääset katsomaan valokuvia: http://www.bodhidharma.fi/Zen-retki/
(c) Kuvat ovat kuvaajien omaisuutta ja käyttö ilman lupaa rikkoo EU-alueella olevaa lakia tekijänoikeuksista ja universaaleja eettisiä periaatteita.
Zen-Valokuvausretken vetäjänä 24.9.2016 ja tämän artikkelin kirjoittajana oli Mikko Vimalamitra Koponen. Hän toimii Bodhidharma-yhdistyksessä meditaatio-ohjaajana sekä Dharma-opettajana.